Luonnossa hevonen on saaliseläin ja sen selviytymisehtona on kyky reagoida tilanteisiin nopeasti. Ratsastuskoulussa elävät hevoset eivät toki kohtaa samoja vaaroja kuin luonnossa elävät, mutta niiden käytökseen on jäänyt myös villieläimen vaistoja. Hevonen on pakoeläin, joka pyrkii pakenemaan pois vaarallisesta tilanteesta. Ihmisen näkökulmasta nämä hevosen reaktiot voivat joskus tuntua ylireagoinnilta, koska pelkoa aiheuttava tilanne voi olla esimerkiksi kentän laidalle ilmestynyt uusi esine. Hevonen ei kuitenkaan pysty yhtä monimutkaiseen loogiseen päättelyyn siitä, että kyseinen esine ei aiheuta vaaraa ja se on vain siirretty siihen. Pelko on siis aito tunne, eikä hevosta saa rankaista siitä.
Hevonen voi reagoida laumatoverin käytökseen. Pelästynyt hevonen voi lietsoa toisiakin hevosia reagoimaan tilanteeseen, mutta myös rauhallinen lajitoveri rauhoittaa tilannetta. Ihmisen tehtävä on pysyä kaikissa tilanteissa rauhallisena.
Käännä hevosen katse pois pelottavasta asiasta
Pelätessään hevonen tyypillisesti katsoo kohdetta päin silmät laajentuneena ja korvat jännitettynä pystyyn. Mikäli haluat päästä tämän asian ohitse, sinun tulee kääntää hevosen katse pelottavasta asiasta pois. Voit myös jutella hevoselle rauhallisella äänellä sanoen esimerkiksi “ei mitään hätää”. Rauhallinen juttelu auttaa sinua itseäsi pysymään rauhallisena ja sillä voi olla positiivista vaikutusta hevosen vireystilaan. Kun olette päässeet ohi pelottavasta asiasta, muista kehua hevosta. Pelkotilanteissa kehuminen ei opeta hevosta pelkäämään enemmän, mutta pelkotilanteissa toruminen voi vaikeuttaa tulevia vastaavia tilanteita.
Monien saaliseläinten tavoin, hevosella on hyvä kuuloaisti
Liikuttamalla korviaan eri suuntiin hevonen pystyy kuuntelemaan ympäristöä laajemmalla alueella. Äkilliset äänet, kuten lumen putoaminen maneesin katolta voivat säikäyttää hevosen. Talli on hevosen koti ja siellä voit huomioida hevosen keskustelemalla rauhallisella äänellä. Metelöinti ja huutaminen eivät kuulu talliympäristöön.
Hevosen näkökenttä eroaa meidän näkökentästä
Hevosen näkökenttä on lähes 360 astetta. Hevonen ei kuitenkaan näe aivan lähelle suoraan eteen eikä taakse. Tämän takia lähestyessäsi hevosta sinun on hyvä käyttää myös ääniapuja. Voit esimerkiksi kutsua hevosta nimellä, jos se seisoo karsinassa pylly sinuun päin. Näin voidaan välttää se, että hevonen säikähtäisi sinun tuloasi karsinaan.
Kuvassa havainnollistetaan hevosen näkökenttää. Hevosen silmät ovat pään sivuilla, joten se ei näe aivan lähelle eteensä eikä taakse.
Hevonen tuntee kärpäsen ihollaan
Hevosella on herkkä tuntoaisti. Joskus ajattelemme virheellisesti yrittäessä siirtää hevosta karsinassa sen vaativan voimaa, koska hevonen ei reagoi meidän kosketukseen. Tämä on kuitenkin virheellinen ajattelumalli, sillä tunteehan hevonen kärpäsenkin ihollaan. Sen sijaan liian kovien apujen käyttäminen hevosta käsiteltäessä ja ratsastaessa turruttaa hevosen avuille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hevonen ei tuntisi niitä apuja.
Hevonen tunnistaa kaverin hajuaistin perusteella
Oletko kuullut joskus hevosen hirnuvan lajitoverilleen? Hevonen tunnistaa hevosystävänsä hajuaistin perusteella. Tutkimusten mukaan jopa pitkään toisistaan erossa olleet hevosystävät ovat tunnistaneet toisensa.
Makuaisti on auttanut hevosta löytämään oikeaa ravintoa
Makuaistin avulla hevonen pyrkii etsimään syömäkelpoista ruokaa. Tämä on ollut tärkeä taito etenkin luonnossa eläessä, jolloin niityillä on voinut kasvaa myös myrkyllisiä kasveja.
Laumassa laiduntaminen auttaa hevosta toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä.
Vaikka ratsastuskoulussa elävä tuntihevonen on hyvin erkaantunut siitä luonnosta elävästä hevosesta, on tärkeää huomioida villieläimen käytöksestä jääneet piirteet. Näiden tiedostaminen auttaa sinua käsittelemään hevosia paremmin sekä ymmärtämään niiden toimintaa selvemmin.
Aurinkoisempaa kesäkuuta odotellen
Hanna